perjantai 4. elokuuta 2017

Kaikilla mausteilla

Löysin George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -fantasiakirjasarjan varsin myöhään, joten pystyin lukemaan sen kaikki tähän asti ilmestyneet osat yhtäjaksoisesti. Rakastuin kirjasarjaan välittömästi, ja rakkauteni on kestänyt. Minulla on kaikki osat alkukielisinä kirjahyllyssäni. Olen lukenut ne läpi moneen kertaan, ja vielä useammin olen selaillut niitä ja kerrannut minulle erityisen rakkaita kohtia.

Alusta asti totesin silti, että kirjoissa on runsaasti viihdekirjallisuudessa käytettyjä tehokeinoja, joita ei aina edes toteuteta kovin tyylikkäästi. Eniten vieroksun yksityiskohtaisia ja pitkitettyjä kuvauksia väkivallasta. Olen lukenut ne läpi kertaalleen, mutta uudelleen lukiessa liu'un kursorisesti niiden yli. Väkivallan rumista seurauksista kertominen on toki tärkeää, mutta kammottavien tapahtumien turha vyöryttäminen muuttuu väkivaltaviihteeksi. Siitä nauttiville taas pitää tarjota koko ajan uutta ja vielä kamalampaa, sillä toistuessaan pahinkin kauhukuva menettää uutuusarvonsa mukana hätkähdyttävyyttään ja tehoaan.

Kuvaukset seksuaaliakteista ovat sinänsä harmitonta viihdettä (jos niihin ei sisälly väkivaltaa). GRRM on kirjoittanut muutamia kauniita kohtauksia, mutta usein hänen kuvauksensa ovat kömpelöjä ja toisinaan ne muistuttavat ison pojan märkiä unia.

Tuosta kaikesta huolimatta rakastan noita kirjoja ja luen niitä aina uudestaan. On kohtauksia, jotka osaan melkein ulkoa, mutta joka kerta lukiessani ne liikutun. On kauniita kuvauksia ihmisten mielenmaisemasta ja heidän kehityksestään, ja ennen kaikkea: kukaan kirjan henkilöistä ei ole hyvä tai paha, vaan jokainen on ihminen vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Koska kirjasarja on vielä kesken on liian aikaista sanoa, onko siinä myös kestävä maailmankatsomus, joka tekisi siitä todella suurta kirjallisuutta. Mutta uskon ja toivon, että se osoittautuu sellaiseksi. Ja joka tapauksessa se on hyvää kirjallisuutta, vaikkakin kaikilla mausteilla. Joku ehkä hylkää koko annoksen liian voimakkaiden mausteiden takia, ja joku napsii vain mausteet välittämättä ruoasta. Mutta jokaisella kirjalla on sekä ymmärtäjänsä että väärinymmärtäjänsä, oli siinä sitten mausteita tai ei.

Kirjoihin perustuvaa televisiosarjaa olen katsonut jonkin verran, mutta se poikkeaa niin paljon kirjan hengestä, että kadotin kiinnostukseni siihen (joistakin loistavista näyttelijöistä ja hyvistä kohtauksista huolimatta).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti