sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Ei tyyrpuuria ja paapuuria

Olen siinä tilanteessa kuin muinaiset roomalaisetkin aikoinaan, eli navigare necesse est, purjehtiminen on välttämätöntä. Olen aikaisemmissakin Vuorileijonan varjo -sarjan kirjoissa kuvannut merimatkoja, mutta nyt kerronta viipyy merellä pidempään, ja joudun valitsemaan sanastoa, jota käytän.

Periaatteeni on, etten käytä sanastoa, joka johdattaa mielikuvat kovin erilaiseen aikakauteen kuin siihen, johon Vuorileijonan varjo -sarjan kuvitteellinen maailma sijoittuu. Siksi siellä ei pukeuduta tunikaan, vaikka ihoa vasten käytetty vaate onkin tunikan kaltainen. Se on lähes sama kuin antiikin Kreikan khiton, mutta nimitän sitä yksinkertaisesti paidaksi, tai puseroksi, jos siinä on hihat.

Olen jonkin verran perillä purjehdussanastosta, ja niitä tietoja olisi helppo täydentää. Valitettavasti tyyrpuuri ja paapuuri vievät mielikuvat aluksiin, joiden rakenne jo poikkeaa paljon niistä kolmesta aluksesta, jotka tekeillä olevassa kirjassani ovat matkalla Isosaarelle. Tietenkin niissäkin on laivan perästä keulaa kohti katsoessa oikea ja vasen puoli, joista oikeanpuoleinen on ohjausairon puoleinen ("tyyrpuuri") ja vasen ohjausairon puolta vastapäätä. Komennoissa niistä käytetään termejä aironpuoleinen ja aironvastainen.

On myös termejä, joita saattaisi melko huolettomasti käyttää, koska ne ovat juurtuneet yleiskieleen. Sellainen on esimerkiksi purjeen reivaaminen, joka tarkoittaa yksinkertaisesti purjeen pinta-alan pienentämistä. Päädyin kuitenkin siihen, että korvaan reivata-termin purjeen kokoamisella. Raakapurjeen yhteydessähän reivaaminen on itse asiassa purjeen nostamista, koska sen alareunaa kohotetaan köysistä vetämällä lähemmäs raakapuuta. Purjeen pinta-alaa taas lisätään laskemalla sen alareunaa alemmas, mutta väärinkäsitysten välttämiseksi sanon sitä purjeen levittämiseksi.

Olen selvittänyt itselleni perusasiat raakapurjealuksella purjehtimisesta. Lisäksi kuvaamissani aluksissa oli soutumahdollisuus, ja vastatuuleen menemiseen ei ollut muuta keinoa kuin se, että laivamiehet soutivat. En kuitenkaan kirjoita kolmentuhannen vuoden takaisten alusten kapteeneille tarkoitettua oppikirjaa, joten pitäydyn perusasioissa. En myöskään pyri tarkkuuteen siinä, että alukset vastaisivat jonkin aikakauden tosiasiallisia kulkuvälineitä.

Kirjoitan fiktiota ja fantasiaa, mutta kohtuullinen todellisuuspohja on hyväksi.

perjantai 29. tammikuuta 2016

Paluu epäsosiaalisuuteen

Varmaan on kirjailijoita, jotka pystyvät kirjoittamaan kaiken muun ohessa. Minulle tuottaa kirjoittamisjaksojen aikana vaikeuksia jo pelkästään se, että välillä on keskeytettävä työ, koska Tarmo sanoo, että ruoka on valmista, tai on aika mennä nukkumaan.

Kirjoittaessani olen siis äärimmäisen epäsosiaalinen. Mutta koska haluan kirjoilleni myös lukijoita ja joudun itse hankkimaan niitä mainostamalla kirjojani, ei riittänyt pelkästään tehdä ne e-kirjoina ilmaiseksi ladattaviksi, vaan ryhdyin pitämään itseäni ja tuotantoani esillä facebookissa.

Sosiaalisessa mediassa seikkailu on hauskaa, mutta häiritsee epäsosiaalista työskentelytapaani. Siellä saa kiehtovia tuttavuuksia ja virikkeitä. Mutta, mutta ja vielä kerran mutta. Kirjoittamistyö takkuilee, jos vierailee tiheästi facebookissa.

Olen nyt saanut jonkin verran levitettyä tietoa siitä, että ilmaisia e-kirjoja on ladattavissa, ja linkit löytyvät Tarmon ja minun kotisivulta https://sites.google.com/site/tarujatarmo/ (siellä on muitakin kuin tämän blogin sivupalkissa olevat). Olen asentanut kotisivulle laskurin, ja kävijöitä on ilahduttavasti. Nyt voin taas heittäytyä epäsosiaaliseksi, ja vilkaisen facebookia vain silloin, kun on pakko muutenkin hetkeksi keskeyttää kirjoittaminen.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Kuka pelkää spoilereita?

Olin ollut kirjailija jo pitkään, kun ensimmäistä kertaa tajusin, että suuri osa lukijoista haluaa yllättyä. Minä en pyri yllättämään. Olen siitä huolimatta ollut kohtuullisen suosittu, joten on joitakin minun kaltaisiani lukijoita, jotka eivät pelkää spoilereita.

Lapsena tapasin katsoa uudesta kirjasta ensin lopun, ja vasta sitten päätin, onko kirja lukemisen arvoinen. Niinpä minun mielestäni ei ollut mitään esteitä kertoa Tähtien kosketuksen takakannessa, että Tessi kuolee ennen kuin hän ehtii täyttää kuusitoista vuotta. Joidenkin arvostelijoiden mielestä se pilasi kirjan, Tessin kuoleman olisi pitänyt yllättää.

Minun mielestäni tunnelma usein tiivistyy siitä, että lukija tietää, mitä tulee tapahtumaan, mutta kirjan henkilöt eivät vielä tiedä. Eikä Shakespeare ollenkaan pelännyt spoilata näytelmäänsä Romeo ja Julia kertomalla heti prologissa, että poloiset nuoret kokevat kurjan kuoleman.

Kuvittelen kirjoittaessani, että ne lukijat, jotka todella pitävät kirjastani, lukevat sen moneen kertaan. Jos sen teho perustuisi tapahtumien yllättävyyteen, kirja muuttuisi käyttökelvottomaksi kertalukemisen jälkeen.

Yllätyksiä kaipaavia varten tarvitaan tietenkin kirjoja, jotka yllättävät. Ja jos joku pelkää spoilereita, häntä pitää suojella niiltä.

Mutta minä en aio yllättää tässäkään kirjassa, jota nyt teen. Ja kunhan kirjoittaminen edistyy, spoilaan huolettomasti.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Jatkuu

Koko Vuorileijonan varjo -sarja on nyt julkaistu ilmaiseksi ladattavina epub-tiedostoina. Niitä löytyy tuosta oikeanpuoleisesta sivupalkista, ja ne ovat esillä myös kotisivullani, johon löytyy linkki vasemmasta sivupalkista. Kotisivullani on muitakin ilmaiseksi ladattavia e-kirjojani. Niitä on toivottu myös PDF-muodossa, joten lisäilen niitä sellaisina sinne, kunhan ehdin.

Vuorileijonan varjo -sarjan aloittaneen trilogian jälkeen oli kolme niin sanotusti itsenäistä jatko-osaa. Jääsilmässä trilogian ensimmäisessä osassa esitellyistä henkilöistä ovat mukana Kareta, Lis ja Oosa, ja jonkin verran myös Ramu ja hänen vaimonsa Miima. Keskeiseksi hahmoksi kohoaa kuitenkin Verraka, jota omatunto syyttää sekä hänen kiivaudestaan että kaikesta siitä, mitä hän joutuu armeijan ylipäällikkönä tekemään. Tulisydämessä ja Tuulen tavoittelussa sarjan alussa esitellyistä henkilöistä ovat mukana Ake ja Malee, mutta keskeiseksi nousee Dotar, joka alkaa ymmärtää vallanhalunsa ja sen takia käyttämiensä keinojen epäeettisyyden, ja päätyy luopumaan asemastaan Metallin jumalan ylipappina. Vasama, josta on mainintoja jo Jääsilmässä, esitellään Tuulen tavoittelussa.

Talvisateet -kirjassa Jääsilmän, Tulisydämen ja Tuulen tavoittelun kaikki keskeiset henkilöt ovat päätyneet Sirpiin. He eivät ole vielä vanhoja, vaikka eivät ole enää nuoriakaan, ja heidän tarinansa jatkuu. Ja se jatkuu myös tässä kirjassa, jota nyt kirjoitan, vaikka mukana alkaakin olla myös nuorempaa väkeä.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Ne kolme, ja muutama uusi

Olen nyt julkaissut e-kirjoina Vuorileijonan varjon aloittaneen trilogian Kuuman tuulen aika, Kuningastie ja Tähtien kosketus. Aluksi keskiössä oli viisi nuorta, ja heistä Kareta, Lis ja Ake kuuluvat edelleen melko keskeisiin henkilöihin. Trilogian päätösosassa Tessi kuolee, ja Tessin kuoleman jälkeen Ramu ryhtyy syrjäisen kaivoskylän parantajaksi. Ramukin on silti edelleen mukana kirjoissa Jääsilmä ja Talvisateet, ja Tessin muisto on monelle kirjan henkilöistä tärkeä.

Jo trilogian ensimmäisessä osassa esitellään Oosa (ja myös Miima, josta myöhemmin tulee Ramun vaimo). Malee esitellään lyhyesti ensimmäisen osan lopussa. Vasta Kuningastiessä esitellään Verraka, jota ei mainita Kuuman tuulen ajassa, vaikka hän onkin kuulunut Seloman johtamiin joukkoihin Sirpin miehityksen aikana. Dotar tulee mukaan vasta trilogian päätösosassa.

Trilogiassa esitellyistä henkilöistä Dotar ja Verraka kohoavat vähitellen yhtä keskeisiksi kuin alusta asti mukana olleet Kareta, Lis ja Ake. Dotar ja Verraka kohtaavat toisensa vasta Talvisateet-kirjassa, eivätkä aluksi lainkaan pidä toisistaan. Heidän välilleen on kuitenkin muodostumassa vahva yhteisymmärrys.

Vasama on keskeisistä henkilöistä myöhäisin tulokas, hän on ensimmäisen kerran esillä vasta Jääsilmässä. Vasaman aikaisemmat vaiheet kerrotaan Tuulen tavoittelussa, ja molemmissa noista kirjoista kerrotaan Vasaman päätymisestä Sirpiin, mutta hiukan eri näkökulmasta.

Kun henkilöille tulee ikää, tarvitaan mukaan myös nuorempia. Luontevaa on tietenkin kertoa keskeisten henkilöiden lapsista, mutta olen jo suunnittelemassa myös Tregin ja Lilin osuutta tekeillä olevassa kirjassa.

torstai 21. tammikuuta 2016

Kotiinpaluu kuningastieltä

Vuorileijonan varjo -sarjan aloittaneen trilogian toinen osa Kuningastie on nyt saatavana ilmaiseksi ladattavana e-kirjana (linkki siihen on oikeanpuoleisessa sivupalkissa). Työstäessäni sitä ajattelin, miten paljon Kareta on muuttunut siitä, mitä hän oli taistellessaan Vuorimaan kuninkuudesta. Ja toisaalta, miten vähän hän on muuttunut.

Kareta tiesi syntyneensä taistelijaksi, mutta ei koskaan tuntenut sopivansa kuninkaaksi. Kuninkuus lankesi hänelle, koska hänellä oli siihen lain mukainen oikeus, ja uusi kuningas tarvittiin, että entinen epäoikeudenmukainen hallinto voitiin syrjäyttää.

Kareta hoiti velvollisuutensa niin hyvin kuin pystyi, mutta kiivaana ja kärsimättömänä hän teki suuria virheitä. Paluu Sirpiin ja toimiminen Moirin apuna ilman valtaa ja ilman vastuuta on ollut hänen elämässään hyvä ja onnellinen käänne.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Ratkaisematon ongelma

Kirjoitan kahdeksatta osaa Vuorileijonan varjo -sarjaan, ja samaan aikaan olen julkaisemassa e-kirjoina sarjan alkuosia. Kun luin Kuuman tuulen ajan, minusta tuntui, että jo siinä esitetään ydinkysymys. Siinä viisi nuorta miettii, saako väkivaltaa vastustaa väkivallalla. Vastaus on itsestään selvä Karetalle, joka tuntee syntyneensä taistelijaksi. Hänen kannallaan on Lis, joka äidillisyytensä ohjaamana haluaa puolustaa heikompia, tarvittaessa myös asein. Yhtä itsestään selvästi Ramu vastustaa väkivaltaa, sillä hänen kutsumuksensa on kehittyä parantajaksi, joka auttaa kaikkia. Tessikin on periaatteessa sitä mieltä, että väkivaltaan ei saa koskaan turvautua, mutta käytännössä hän poikkeaa periaatteestaan pelastaakseen ihmishenkiä. Ake ei osaa ratkaista kantaansa, vaan ymmärtää molempia ajattelutapoja.

On selvää, että ongelmaan ei ole sarjan edetessä löytynyt ratkaisua. Isosaarelle purjehtivat laivat pyrkivät etenemään rauhanomaisesti. Ne kuljettavat kotiinsa palaavia haaksirikkoisia, ja avustusviljaa nälänhädästä kärsivälle saarelle. Mutta laivojen kapteenit ja niiden miehistö ovat varautuneet siihen, että taisteluun voidaan joutua. Ryöstettäviksi ja mahdollisesti surmattaviksi ei aiota antautua.

Vasama on kärsinyt samantapaisista syyllisyydentunnoista kuin Verraka. Velvollisuudentunnosta hän tarjoutui Moirin avuksi, kun lähdettiin Kooravuorelle piirittämään kapralaisia. Mutta matkalla Isosaarelle hän on se, joka käytänössä joutuu tekemään päätökset ja ottamaan vastuun. Hänelle voi tulla vaikeita ristiriitoja.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Hyviä ja pahoja uutisia

Tämän blogin oikeanpuoleisessa sivupalkissa ilmaiseksi ladattavissa olevan e-kirjan alapuolella esitellään kolme paperikirjaa, jotka sisältävät Vuorileijonan varjo -sarjan aiemmat osat. Olen julkaissut ne BoD:n kautta vuonna 2014, ja jos joku on suunnitellut sellaisen hankkia, on paras pitää kiirettä. Tarkoitukseni on siirtää koko Vuorileijonan varjo -sarja ilmaiseksi ladattaviksi e-kirjoiksi. Sitä varten joudun irtisanomaan BoD:n kanssa tehdyn sopimuksen, joten kirjoja on enää hyvin lyhyen ajan saatavana. Ne poistuvat myynnistä heti, kun irtisanominen tulee voimaan.

Vuorileijonan varjo -niminen kirja sisältää alkutrilogian Kuuman tuulen aika, Kuningastie ja Tähtien kosketus. Tulisydän-nimellä myytävässä kirjassa on mukana myös Tuulen tavoittelua, ja Jääsilmä sisältää vain sen kirjan, joka sillä nimellä on ennenkin julkaistu. Uudet painokset eivät ole täysin ensimmäisten painosten mukaisia, vaan niitä on kevyesti työstetty, ei kuitenkaan mitään olennaista muuttaen. Niitä näyttävät myyvän lähes kaikki verkkokirjakaupat. Adlibris taitaa olla halvin, mutta heillä on ääkkösongelma, on etsittävä Vayrysen Jaasilmaa ja Tulisydanta. Ja siis jos haluatte paperikirjan, on tosi kiire.

E-kirjat tulevat ladattaviksi heti, kun paperikirjat poistuvat myynnistä, ja ne ovat ilmaisia! Linkit tulevat kotisivulleni, mutta pyrin laittamaan ne tähän blogiinkin.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Ei tasapuolista, ei

Kirjailija ei voi kirjoittaa henkilöistään tasapuolisesti. On väistämätöntä, että hänellä on suosikkeja, joiden puolella hän on. Näiden suosikkiensa tekoja hän ymmärtää, selittää heidän vaikuttimiaan ja puolustelee heidän erehdyksiäänkin.

Suosikit ovat henkilöitä, joihin kirjailija kirjoittaa jotain itsestään. Kysymys voi olla kirjailijan omista heikkouksista, joita hän haluaa selitellä ja tehdä ymmärrettäviksi. Tai sitten kysymys on siitä, mitä kirjailija toivoisi olevansa.

Dotar ja Verraka ovat minun suosikkini. Kaksi miestä, miksi? Olen ihan tyytyväinen naiseuteeni, mutta minun kaltaistani naista olisi liian vaikea sovittaa kirjaan. Ehkä heikkouteni (kuten Verrakan kiivastumistaipumus, tai ylimielisyys, joka oli tyypillistä nuorelle Dotarille) ovat hyväksyttävämpiä miehessä, ja ne on helpompi sovittaa tarinaan.

Pidän myös sukupuolirajoja siinä mielessä merkityksettöminä, että sukupuoli määrittää yksilön kohdalla hyvin vähän siitä, millainen hänen persoonallisuutensa on. Tietenkin on olemassa "tyypillisiä" naisia ja "tyypillisiä" miehiä, mutta sekä miehistä että naisista löytyy niitä, jotka tuskin lainkaan edustavat sukupuolelleen "tyypillisiä" ominaisuuksia.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Kenen näkökulma?

Minun on hiukan vaikea päättää, ketkä henkilöistäni olisivat niitä, joiden näkökulmasta tarkastelen laivamatkaa Isosaarelle. Ensinnäkin joukko on kovin miesvaltainen, ja mukana olevista naisista ovat aikaisemmasta kirjasta tuttuja vain Lili ja Marna. Lilistä tulee luultavasti melko keskeinen henkilö, mutta ei ehkä sellainen, jonka näkökulmaa käyttäisin kovin paljon, vaan Lilistä kerrotaan sellaisena kuin muut hänet kokevat.

Miespäähenkilöistä Dotar ja Ake eivät tiedä merenkulusta kovin paljon, mutta heidän havaintojaan voi tietenkin silti seurata. Dotarilla ja Akella ei myöskään ole taistelutaitoja, ja he vastustavat jo periaatteessakin väkivallan käyttöä. Mutta taistelut voi kuvata heidän kokeminaan, ja kuvaus voi olla tehokkaampaakin niin.

Päävastuu merimatkan turvallisuudesta on kolmen Isosaarta kohti purjehtivan laivan kapteeneilla, ja ennen muita Vasamalla. Vasama on kokenut merenkulkija ja taistelija, joka on ollut sekä palkkasotilaana että merirosvojoukon johtajana. Vasaman näkökulmaa olen aikaisemmin käyttänyt hyvin vähän. Ehkä kannattaa nyt panostaa siihen enemmän, ja kurkistaa Vasaman kokemusmaailmaan aikaisempaa syvemmälle.

Aion silti säilyttää saman rakenteen kuin oli Talvisateissakin. En siis kirjoita kokonaisia lukuja jonkin henkilön näkökulmasta, vaan vaihtelen näkökulmaa aika vapaasti, ja välillä äänessä saattaa jopa olla se "kaikkitietävä kertoja".

perjantai 8. tammikuuta 2016

Merirosvoja!

Hahmottelen edelleen uuden kirjan alkua ja olen kirjoittanut vain vähän, sillä olen joutunut selvittämään itselleni, miten meritaistelu pitää kuvata. Aika paljon merenkulkuun liittyvää tietoa olen saanut Homerokselta, mutta edes Odysseiassa ei ole kuvausta varsinaisesta meritaistelusta.

Muista lähteistä tiedän, että sotaa käyvät osapuolet pyrkivät upottamaan vastustajan laivan tekemällä keulapuskurillaan aukon sen kylkeen. Se on myös oikea tapa puolustautua merirosvoaluksen hyökkäystä vastaan, jos pakeneminen ei ole mahdollista. Mutta merirosvot eivät tietenkään ensisijaisesti pyrkineet upottamaan ryöstettävää laivaa, olisihan saaliskin silloin menetetty. He yrittivät saada laivansa laidan ryöstettävän aluksen laitaan kiinni, ja sitten hypättiin laidan yli ja käytiin lähitaistelua, jos ryöstettävät eivät suostuneet antautumaan.

Laivakin oli sinänsä arvokas saalis, ja myös ihmiset, sillä heistä saattoi vaatia lunnaita tai myydä heidät orjiksi. Lunnaiden vaatimiseen ja kaupankäyntiinkin sisältyi kuitenkin vaaroja, joten merirosvot pyrkivät lähinnä viemään saaliin kotiseudulleen, jossa sitä hyödynnettäisiin turvallisemmin. Ollessaan ryöstöretkillään kaukana kotoaan isosaarelaiset joutuivat yleensä hylkäämään valtaamansa laivan, ja muu saalis kuljetettiin ensin välivarastoihin, joita heillä epäilemättä täytyi olla.

Tuosta kaikesta tietenkin arvaa, että jo tekeillä olevan kirjan alussa tapahtuu meritaistelu. Kunhan ehdin siihen asti kirjoittaa.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Faktaa ja fiktiota

Uuden kirjan käsikirjoitus on vasta alkuvaiheessa. Tapaan kirjoittaa järjestyksessä, alusta loppuun. Minulle ei sovi sellainen tapa, että kirjoittaisin erillisiä kohtauksia, joista sitten sommittelisin kokonaisuuden järjestelemällä niitä ja kirjoittamalla väliin niitä yhdistäviä jaksoja.

Haluan heti hahmottaa kokonaisuuden. Ensimmäisen kirjoittamisen jälkeen se on vasta runko, josta puuttuu paljon yksityiskohtia, ja sitä joutuu korjailemaan ja täsmentämään, mutta silloin tiedän jo, millaiseen yhteyteen asiat tulevat.

Nyt olen kuitenkin vasta ensimmäisen kirjoittamiskerran alussa, pitkällä merimatkalla Sirpistä Isosaarelle.

Joudun miettimään, miten paljon faktatietoa tarvitsen merimatkaa kuvatessani. Vuorileijonan varjo -sarjassa laivat ovat suunnilleen sellaisia kuin ne, jotka Homeros kuvasi Iliaassa ja Odysseiassa. Niissä on purje, usein kaksikin (iso keskipurje ja pieni keulapurje), mutta myös paikat airoille ja soutajille, joita tarvitaan, jos tuuli ei ole sopiva. Soutajat eivät ole orjia, vaan kauppalaivoissa palkattuja laivamiehiä, ja sotalaivoja soutavat tarvittaessa sotilaat. Iso purje on nelikulmainen ja riippuu yläreunastaan mastoon kiinnitetystä raakapuusta. Levitettäessä purjeen alareuna siis lasketaan, ja purje kootaan nostamalla alareuna raakapuun tuntumaan.

Fiktio antaa vapauksia, enkä ole tarkistanut, oliko Homeroksen kuvaaman ajan laivoissa ohjausairo. Päätin vain, että sekä sirpiläisissä että isosaarelaisissa laivoissa on. Sen puuttuminen olisi rajoittanut niiden liikkeitä huomattavasti. Ohjausairo tapaa olla laivan perässä menosuunnassa oikealla puolella, josta tuli myös ohjausairon puoleisen laidan nimitys tyyrpuuri. Tyyrpuuri on kuitenkin aivan toisena aikakautena syntynyt nimitys, joten en käytä sitä, vaan puhun ohjausairon puoleisesta laidasta.

Yksityiskohdillakin on merkitystä, mutta tärkeintä merimatkan kuvauksessa on tunnelma. Meri voi olla leppeä tai uhkaava, ja aaltojen ja tuulten armoilla ihminen kokee pienuutensa, mutta myös luonnon voiman ja kauneuden.

lauantai 2. tammikuuta 2016

Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa

Tein kansikuvia aikaisemmin painettuina julkaistuille kirjoilleni, joista aion tehdä ilmaiseksi ladattavia e-kirjoja. Linkit niihin ilmestyvät sitten kirjailijasivulleni Facebookissa, ja myös Tarmon ja minun kotisivulle.

Kansikuvien tekeminen on minusta hankalaa ja työlästä, koska se on minulle outoa puuhaa. Kun opettelin GIMP-ohjelman käyttöä, tein siis samalla vaivalla kaikki kannet, mitä tiedän jossain vaiheessa tarvitsevani, myös kirjalle Tuulien koti, vaikka sen kirjoittaminen onkin vasta alkuvaiheessa. Siitä tuli tällainen.


Saari on siis kaukana pohjoisessa, ja kesän yötön yö on täynnä himmeää valoa. Kuva vaikuttaa uskottavalta, eikö? Mutta oikeasti se on leike videosta, jota Tarmo ja minä kuvasimme Kyproksella Agia Napan satamassa viileänä ja sateisena tammikuun ilta, auringon laskiessa.

Fiktiossa siinä on nyt kuitenkin Isosaari kesäyössä.