lauantai 9. joulukuuta 2017

Elinkeinot

Fantasiaa kirjoittaessakin kannattaa miettiä sellaiset perusasiat kuin mistä ihmiset saavat elämän välttämättömyydet. Ne vaikuttavat yhteiskuntarakenteisiin, ja niiden epätasainen jakautuminen aiheuttaa paineita, jotka saattavat purkautua levottomuuksina ja sotina. Keräsin tähän koosteen Sirpin, Vuorimaan ja Autiomaan tärkeimmistä elinkeinoista. Ne löytyvät myös Kooran linnan kirjastosta.

Sirpin tärkeimmät elinkeinot ovat maatalous ja merikauppa. Leipäviljana viljellään vehnää, ohraa viljellään lähinnä eläinten rehuksi. Vilja kylvetään ensimmäisessä syksykuussa, jolloin sateinen aika alkaa (meikäläisittäin loka- ja marraskuun taitteessa) ja sadonkorjuu on ensimmäisessä kuivakuussa (meikäläisittäin huhti- tai toukokuussa). Keväällä kylvetään pellava, joka ehditään korjata ennen viljan kylvämistä. Viljan viljelyyn soveltumattomilla alueilla on oliivi- ja viinitarhoja. Kaikkien näiden tuotteiden suhteen Sirpi on omavarainen, ja niitä riittää myös vientiin.

Vuohi on tärkein liha- ja lypsyeläin, joka tuottaa myös villaa ja nahkaa. Lammas on näissä kaikissa suhteissa lähes yhtä tärkeä. Nautoja tarvitaan työeläimiksi, esimerkiksi kyntäminen ja puinti tehdään yleensä härkäparin avulla. Aasia käytetään vetojuhtana ja ratsastamiseen. Hevosia Sirpissä ei ole, mutta merikauppiaat tuovat maahan muuleja.

Sirpin tärkeimmät vientituotteet ovat oliiviöljy ja viini. Merikauppa keskittyy kuitenkin kansainväliseen kauppaan, jossa sirpiläiset saaren sijainnin takia pystyvät toimimaan tuotteiden ostajina ja jälleenmyyjinä.

Vuorimaan pääelinkeino on maatalous. Tärkein viljalaji on ohra, josta valmistetaan kansan arkisin syömä leipä, ja jota käytetään oluen valmistukseen. Lisäksi viljellään vehnää, jota varakkaammat suosivat leipäviljanaan. Oliivitarhoja on runsaasti, mutta viini hankitaan usein ulkomailta.

Liha- ja lypsyeläiminä ovat lähinnä vuohi ja lammas, sillä hyvien laitumien vähäisyys rajoittaa nautakarjan pitoa, mutta lihaa saadaan myös sikoja kasvattamalla. Paimentamisessa ja vartioinnissa käytetään apuna koiria. Työeläiminä on nautojen ja aasien lisäksi hevosia ja muuleja. Yleisesti käytössä olevat pienikokoiset hevoset eivät sovi ratsastamiseen, mutta varakkailla on ratsuinaan kookkaampaa hevoslajia, jota on tuotu idästä.

Vuorimaa on omavarainen välttämättömyystarvikkeiden suhteen, mutta merkittäviä vientituotteita ei ole.

Autiomaan pääelinkeinot ovat maatalous, arvometallien louhinta ja merikauppa. Viljelyalaa on niin vähän, että viljaa joudutaan tuomaan ulkomailta. Myös oliiviöljy, viini ja pellava ovat osittain tuontitavaraa.

Vuohi ja kameli ovat tärkeimmät kotieläimet. Molempia käytetään liha- ja lypsyeläiminä, ja niiden karvaa ja nahkaa hyödynnetään monin tavoin, mutta kamelin pääasiallinen tehtävä on palvella ratsuna ja kuormien kantajana.

Vientituotteita ovat metallit ja Timnan klaanissa taatelit. Lisäksi harjoitetaan kansainvälistä merikauppaa ostamalla tuotteita ja jälleenmyymällä niitä.

Temenavuorten eteläpuolella paimentolaisalueella vuohet ja kamelit ovat lähes ainoat kotieläimet. Tärkeän lisän ruokavalioon tuo keidasalueilla kasvava taatelipalmu.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Laivat

Merenkulkua kuvataan Iliaassa ja Odysseiassa hyvin yksityiskohtaisesti. Siteeraamani käännökset ovat Otto Mannisen.

Vastatuuleen soudetaan, mutta myötätuulessa soutajat saavat levätä:

Nostivat maston taas, levähyttivät valkean purjeen.
Tuuli sen pullistutti, ja riemuisaa kohinaansa
pauhaten kuohuvat aallot soi kokan kiitävän alla.
Laivapa laskettain yli aaltojen matkasi tietään.
(Ilias, 1. laulu, säkeet 480-483)

Vaan syväpohjaisen kun pääsivät valkaman suojaan,
käärivät purjeen, sen alas laivaan laskivat tummaan,
kaasivat maston haarukkaan harusköysiä päästäin,
soutivat airoillaan liki maata ja ankkuripaadet
heittivät joutuisaan sekä rantaan kytkivät laivan,
(Ilias, 1. laulu, säkeet 432-436)

Purjehdus perustui isoon, nelikulmaiseen raakapurjeeseen, joka oli kiinni korkeassa keskimastossa. Usein oli myös pienehkö keulapurje, mutta se oli vähämerkityksisempi. Masto tavattiin kaataa, jos viivyttiin maissa pitempään, ja myös myrskyllä, että laiva olisi vakaampi. Laivat pystyttiin miesvoimin vetämään rannalle, joko pelkälle hiekalle tai telapuille, ja ne tuettiin sivupönkillä.

Iliaassa ja Odysseiassa useimmat laivat ovat viisikymmentäairoisia (pentēkóntoros), eli niissä on 25 airoparia, ja siis viisikymmentä soutajaa hoitamassa kukin yhtä airoa. Sellaisia ovat Akhilleuksenkin laivat:

Rantaan Ilionin oli viisinkymmenin laivoin
tullut Akhilleus; viis oli kymment' urhoa kunkin
airollist' asujaa sekä sorjaa soutajakuntaa.
(Ilias, 16. laulu, säkeet 168-170)

Viisikymmentäairoisessa laivassa kaikki airot ovat samassa tasossa. Myöhemmin kehittyi laivatyyppejä, joissa airoja oli useammassa kerroksessa. Yleisimmin tunnetaan kolmisoutu (triērēs, latinaksi triremis), mutta sitä varhaisempi muoto oli kaksisoutu (diērēs, latinaksi biremis), jollainen ilmeisesti oli Iliaassa boiooteilla:

viisinkymmenin lähti he laivoin, kussakin kulki
sulhoja boioottein sadan kahdenkymmenen parvi.
(Ilias, 2. laulu, säkeet 509-510)

Manninen on tässä suomentanut sulhoksi sanan, joka tarkoittaa nuorta miestä, ja tässä yhteydessä miehet puolestaan tarkoittavat joukkoa, joka toimi sekä soutajina että sotilaina. Kuuttakymmentä airoparia on tuskin sijoitettu yhteen riviin, ja tuo soutajamäärä onkin se, joka on kaksisouduissa yleisin.

Vuorileijonan varjon aikakausi muistuttaa Homeroksen kuvausta monessa suhteessa, mutta sen tapahtumat ovat kuitenkin lähempänä niitä aikoja, jolloin Ilias ja Odysseia jo kuvasivat myyttistä menneisyyttä. Myös laivat ovat kehittyneempiä, ja vaikka viidenkymmentäairoinen vielä onkin tavanomainen, laivoissa on enemmän kansirakenteita ja sellaisia yksityiskohtia, joita varhaisemmissa laivoissa ei ollut.

Eräs ero ainakin kreikkalaisten suosimaan laivatyyppiin on se, että ohjausairoja on vain yksi, ja se on perässä istuvan ohjaajan oikean käden puolella.

Tällaista puuhailin tänään. Jossain vaiheessa liitän selostuksen Kooran linnan kirjastoon ja lisään siihen kuvia Wikimedia Commonsista.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Demos ja kratos

Demokratia on luultavasti paras mahdollinen poliittinen järjestelmä, mutta silläkin on ilmeiset heikkoutensa. Jo Platon tunnisti ne tarkkaillessaan Ateenan demokratiaa. Kansa oli helppo johdatella tekemään toinen toistaan kamalampia päätöksiä. Siihen tarvittiin vain taitava puhuja, joka esitti kansankokoukselle asiat kaiken ammattitaitonsa mukaan, vetoamalla ihmisten ennakkoluuloihin ja ennen kaikkea heidän tunteisiinsa. Kansanvaltaa käyttivät siis tosiasiassa Ateenan rikkaat ylimykset, joilla oli varaa palkata parhaat puhujat. Nykyisin sama asia hoidetaan tiedotusvälineiden kautta.

Platon haaveili valistuneesta yksinvaltiaasta, joka toimisi kansan hyväksi. Ratkaisu voi olla onnistunutkin ainakin jonkin aikaa. Valtaan liittyy kuitenkin aina kiusaus vallan väärinkäyttöön, eikä ole niin pientä tai suurta valtaa, etteikö vallassa oleva siihen lankeaisi. Valtaa pitäisi käyttää maltillisesti ja antaa ihmisten päättää omista asioistaan aina kun se suinkin on mahdollista. Mutta on aivan liian inhimillistä luulla tietävänsä oikeat ratkaisut paremmin kuin kukaan muu, ja valistuneinkin yksinvaltias on vain ihminen.

Yksinvalta ei ole hyvä, harvainvalta ei ole hyvä, mutta demokratiakin voi toteutua jopa lynkkauksina ja etnisinä puhdistuksina. Valta tarvitsee aina valvontaa ja ihmisiä, jotka uskaltavat tarvittaessa vastustaa sitä.

torstai 30. marraskuuta 2017

Leijonasta ja eläinten oikeuksista

Seuraavassa on katkelma kirjasta Kuningastie. Tessi, Ramu ja Oosa on ohjattu syrjäiseen huoneeseen odottamaan selujen kuningasta Serraa ja hänen sisartaan Leonaa. Oosalla on sylissään vauvansa, ja heidän mukanaan on myös Tessin koira Sumi. Ja kannattaa muistaa, että Oosa ei ole sellainen kuin me muut, vaan hänellä on erityiskyvyt kuulla ajatuksia ja ymmärtää eläimiä, joten ei pidä yrittää toimia niin kuin hän. Mutta nyt kirjan tekstiin:

Huone oli hämärä ja vaikutti tyhjältä. Sen nurkassa oli kuitenkin jotain. Sieltä kuului äkkiä metallin kilahdus, ja sitten jyrisevä karjahdus. Sumin niskakarvat nousivat pystyyn, mutta haukahdus takertui sen kurkkuun. Se vingahti ja painui matalaksi Tessin jalkoihin. Tessi tarrasi Ramun käsivarteen, mutta katsoi sitten häpeissään Oosaa ja lasta. Heitä olisi pitänyt ajatella ensimmäisenä ja suojella heitä. Oosa ei kuitenkaan näyttänyt pelokkaalta, vaan valppaalta ja uteliaalta. Nurkasta nousi ketjujaan kalistellen kookas urosleijona. Se käänsi hiukan päätään ja karjaisi taas. Se oli kiinni, ja Tessi toivoi, että ketju olisi vahva.

Oosa ojensi vauvan Tessille. Se ei ollut herännyt karjaisuista, vaan nukkui tyynen luottavaisesti. Sitten Oosa otti pari askelta leijonaa kohti.

– Älä mene, Ramu sanoi.

Leijona tuijotti Oosaa, ja Oosa meni sen viereen. Eläin painui makuulle.

– Tule pois, Tessi pyysi. – Pelästyithän vuorillakin niin kovasti sitä toista leijonaa.

– Tämä on aivan erilainen, Oosa sanoi. – Tämä ei muista vuoria, vaan tämä on tuotu jo pentuna ihmisten luo. Raukalla on niin ikävä. Sitä pidetään vankina eikä sillä ole mitään tekemistä. Se on hyvin surullinen.

Oosa istui lattialle leijonan viereen ja silitti sitä. Eläin kääntyi kyljelleen ja painoi suuren päänsä Oosan syliin. Tessi puristi Ramun käsivartta niin kovaa, että poikaan varmaan sattui. Tiesihän Oosa yleensä mitä teki, eikä hän koskaan erehtynyt ajatuksia kuunnellessaan. Mutta tuo tuntui hirvittävän vaaralliselta, vaikka Tessi huomasikin, että Sumi ei jostain syystä enää pelännyt. Se oli noussut istumaan ja tarkkaili kiinnostuneena Oosaa ja leijonaa.

– Ei se ole vaarallinen, Oosa vastasi Tessin ajatuksiin. – Enhän minä edes uskaltaisi tehdä mitään vaarallista. Tämä vain on niin surullinen. Ei pienenäkään vangittu leijona totu tällaiseen elämään. Koora on luonut sen vuorten vapaaksi eläimeksi.

Ovi aukeni, ja Leona tuli huoneeseen vieressään kookas, tuuheahiuksinen ja tuuheapartainen mies, jolla oli yllään raskas kalliilla sinivärillä värjätty viitta. Leona kalpeni ja kääntyi seuralaisensa puoleen.

– Missä Iire on? hän kysyi vaativasti. – Vain hän uskaltaa mennä Kaorin ulottuville. Hänet täytyy heti saada tänne auttamaan.

Sitten hän kääntyi Oosan puoleen.

– Et saa missään tapauksessa liikahtaakaan, hän sanoi. – Jostain syystä Kaori ei ole vielä raadellut sinua, mutta se on tappanut ihmisiä.

– Minä tiedän, se kertoi, Oosa sanoi äänessään uhmaa. – Mutta te pidätte sitä kytkettynä tällaiseen lyhyeen ketjuun, ja se on kauhean pitkästynyt. Ne jotka se tappoi juoksivat härnäten sen ohi, aina vain lähempää. Se suuttui ihan kauheasti. Kai sellaisesta suuttuu.

Oosa silitti eläimen päätä, ja se katsoi Oosaa kuin vahvistaen silmillään olevansa aivan samaa mieltä.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Pieni tilannekatsaus

Vuorileijonan varjo -sarjan kirjojen uusia painoksia on ostettu niin paljon, että Type&Tellin kautta julkaistujen kirjojen myynnin päättyessä 30.11. ei varmaan ole välittömästi olemassa ainakaan kovin suurta ostotarvetta. Sarjasta kiinnostuneet ovat hankkineet haluamansa teokset, ja uusia lukijoita varten ovat tarjolla e-kirjat, joita voi ladata ilmaiseksi Vuorileijonan varjon kotisivulla. (Muistutan taas, että sinne pääsee klikkaamalla jotain kansikuvaa vasemmanpuoleisessa palkissa.)

Sarjan kuusi ensimmäistä osaa julkaisi Tammi vuosina 1996-2000. Niitä on edelleen tarjolla monissa kirjastoissa ja niitä löytyy antikvariaateista. Nyt julkaistuja uusintapainoksia on myös hankittu valveutuneisiin kirjastoihin, mutta antikvariaatteihin niitä tuskin on ehtinyt. Booky-verkkokirjakaupassa on myynnissä pieni jäännöserä Bookcoverin kautta julkaistua kirjaa Talvisateet.

E-kirjat ovat siis edelleen ilmaiseksi ladattavissa Vuorileijonan varjon kotisivulla, mutta uudet lukijat eivät löydä sinne ilman jatkuvaa mainostamista. Tarkoitukseni on siksi saada e-kirjat myyntiin myös johonkin yleiseen e-kirjan myyntikanavaan, jolloin ne olisivat maksullisia, mutta ne voi tehdä hinnaltaan hyvin edullisiksi.

Pyrin myös etsimään mahdollisuutta tuoda koko sarjan kirjat painettuina uudelleen markkinoille, jos siihen ilmenee tarvetta. Ja joka tapauksessa julkaisen nyt tekeillä olevan sarjan 10. osan sen valmistuttua sekä e-kirjana että painettuna.

Olen varannut myynnistä poistuvista painoksista itselleni jonkin verran kappaleita, joten jos sellaisia välttämättä johonkin tarvitaan, niitä voi tiedustella minulta. En myy niitä, mutta perustellusta syystä voin lahjoittaa.

perjantai 24. marraskuuta 2017

Kirjoitusjärjestelmistä

Varhaisimmat kirjoitusjärjestelmät kehittyivät kuvakirjoituksen pohjalta. Kuvakirjoituksen etuna on, että kuvan tulkinta ei ole riippuvainen käytetystä kielestä. Kuvakirjoituksesta kehittynyt tavukirjoitus sen sijaan toimi aina jonkin kielen pohjalta, koska siinä merkki vakiintui tarkoittamaan tiettyä äänneasua. Tavukirjoitus kuitenkin pienensi tarvittavaa merkkimäärää.

Aakkoskirjoitus kehitettiin nykytietojen mukaan jonkin kanaanilaisen kansan keskuudessa. Aluksi hyödynnettiin kuvakirjoituksen merkkejä siten, että merkki tarkoitti sanan ensimmäistä äännettä. Kyseisessä kieliryhmässä tietyt kieliopilliset rakenteet edellyttävät aina samoja vokaaleja, joten riitti, että merkittiin pelkät konsonantit. Aakkoskirjoitus omaksuttiin nopeasti Lähi-idän muihin seemiläisiin kieliin. Foinikian kauppiaskansa kehitti merkit viivamaisiksi, ja levitti kirjoitustapaa niin tehokkaasti, että siitä noin 1050 eKr. jo puhuttiin foinikialaisena kirjoituksena.

Foinikialainen kirjoitustapa alkoi siis levitä aikakautena, johon Vuorileijonan varjo -sarjan maailma väljästi pohjautuu. Fantasiasarjan maailmassa sitä vastaa Liton kirjoitustavaksi nimetty järjestelmä, jonka litolaiset ovat omaksuneet Iisipin kauppiailta, ja jonka Tardo esittelee Selomalle kirjassa Tähtien kosketus. Liton kirjoitustapa ei ole kopio foinikialaisesta, vaan sen 22 merkkiä vastaavat käyttämistämme aakkosista kirjaimia a, d, e, f, g, h, i, j, k, l, m, n, o, p, r, s, t, u, v, y, ä ja ö. Pois jätin kirjaimet b, c, q, x, z ja å. Olet ehkä huomannut, että en käytä niitä koskaan sarjan henkilöiden nimissä.

Ennen aakkoskirjoituksen leviämistä Välimerta ympäröivillä alueilla oli käytössä monenlaisia kirjoitusjärjestelmiä. Egyptiläiset hieroglyfit olivat niistä ehkä eniten säilyttäneet kuvakirjoituksen piirteitä, mutta mukana oli tavukirjoitustakin. Minolaisajan Kreetalla oli kreetalaisista hieroglyfeistä kehittynyt tavukirjoitusjärjestelmä lineaari-a, jota ei ole vielä onnistuttu tulkitsemaan, ja mykeneläisessä Kreikassa lineaari-b, joka myöhemmin omaksuttiin myös Kreetalla.

Kun yksinkertaistuksena kerron esimerkiksi Verrakan osanneen lukea monia tavukirjoitusjärjestelmiä, tarkoitan myös sellaisia, jotka edelleen sisältävät kuvakirjoitusta, tai joissa mukana on jo kirjainmerkkejäkin.

Muinaisheprealaiset aakkoset kehittyivät foinikialaisesta kirjoitustavasta noin 3000 vuotta sitten. Jaminan kirjastossa olevat Raamatun tekstejä muistuttavat vanhat kirjoitukset, joita Dotar tutkii, oli siksi loogista ajatella tavukirjoituksella laadituiksi.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Etsin uutta julkaisukanavaa

Type&Tellin kautta julkaisemani kirjat poistuvat myynnistä marraskuun lopussa. Ilmoitus tuli yllättäen, enkä ole vielä ehtinyt miettiä, miten järjestän kirjojen myynnin tästä eteenpäin. Muutama perusasia on kuitenkin selvä.

Vuorileijonan varjo -sarjan e-kirjat tulevat edelleen olemaan ilmaiseksi ladattavina sarjan kotisivulla, jonne pääset klikkaamalla vasemmanpuoleisen palkin kansikuvia.

Kovin moni ei löydä Vuorileijonan varjon kotisivua, joten jatkaisin mielelläni e-kirjojen tarjoamista vähäistä maksua vastaan jollakin kaupallisella alustalla. Painettuja kirjojakin pystyisin tuottamaan myyntiä varten, mutta en halua itse huolehtia niiden myymisestä.

Tällä hetkellä ainoa kohtuuhintainen ja kattava jakelukanava näyttäisi olevan BoD. Se ei kuitenkaan sovi minulle, sillä se haluaa yksinoikeuden sitä kautta julkaistuihin kirjoihin.

En enää pyri myymään kirjojani saadakseni niistä tuloja, sillä sekä minä että Tarmo tulemme toimeen eläkkeellämme. Haluaisin vain pitää kirjoja lukijoiden saatavana, ja etsin yhteistyökumppania, jonka avulla se olisi mahdollista kohtuullisin kustannuksin. Ja uskon, että sellainen myös löytyy siihen mennessä, kun Vuorileijonan varjo -sarjan kymmenes osa julkaistaan, luultavasti vuoden 2018 syksyllä.