torstai 22. helmikuuta 2018

Miisun kuulumisia

Tapaan kirjoittaa Vuorileijonan varjo -sarjan uusiin osiin pieniä viittauksia siihen, mitä aiemmissa osissa esitellyille henkilöille kuuluu. Ne pitää kirjoittaa niin, että ei ole välttämätöntä tuntea ja/tai muistaa henkilöstä aiemmin kerrottua, ja maininnan pitää solahtaa luontevasti tekstikokonaisuuteen.

Tässä pieni katkelma tekeillä olevasta käsikirjoituksesta. Näkökulma on Dotarin, kun hän on kulkemassa Kooran linnan pihan yli:

Pihalla leikki lapsiryhmä, jossa mukana oli myös Miisu, Verrakan nuorin lapsi. Hän juoksi usein Dotarin luo, koska Dotar tapasi nostaa hänet hetkeksi olkapäilleen ratsastamaan. Nyt hän oli kuitenkin niin innostunut leikistä, että keskittyi siihen. Miisu ei ollut älyllisesti kehittynyt tavallisen lapsen tapaan, mutta muut lapset olivat luontevasti hyväksyneet hänet joukkoonsa saatuaan aikuisilta asiallisen selityksen hänen erityislaadustaan. Dotar ajatteli, että lapsilla ei vielä ollut jyrkkiä ennakkoluuloja, vaan valmius ottaa vastaan elämä ja sen ilmiöt kaikessa moninaisuudessaan.

maanantai 19. helmikuuta 2018

Ilmaisut ja yksityiskohdat

Tarmo käy käsikirjoitusta läpi kolmatta kertaa, ja nyt hän tarkkailee ilmaisuja ja yksityiskohtia, jotka tuntuvat vaativan korjausta. Usein ne ovat sellaisia, jotka hän on huomannut jo aikaisemmilla lukukerroilla, mutta niihin ei kannattanut pysähtyä silloin, kun piti vielä tarkkailla suurempia kokonaisuuksia.

Epäonnistuneelta tuntuvan ilmaisun korjaaminen on joskus hyvin työlästä, ja teemme sen yhdessä neuvotellen ja erilaisia vaihtoehtoja kokeillen. Toisinaan paras ratkaisu on jättää se kokonaan pois, jos asia selviää muusta yhteydestä.

Samalla sanalla voi myös olla eri merkitys kahden henkilön mielestä. Minun mielestäni ihminen sukeltaa veteen silloin, kun hän hypätessään painuu pinnan alle. Tarmon mielessä veteen sukeltaminen tarkoittaa pää edellä hyppäämistä. Päädyimme siihen, että Raino sukeltaa, koska ei ole olennaista tietää, hyppäsikö hän veteen jalat edellä vai pää edellä.

Yksityiskohtien lisääminen voi olla tekstin elävöittämistä, mutta joskus tarvitaan myös selitys tapahtumalle. Jos Dotar tulee hämärään kirjastoon ja sytyttää tulen pariin öljylamppuun, hän ei tietenkään luo tulta tyhjästä. Kirjastossa joko on yksi palamaan jätetty lamppu, tai hän hakee tulen jostain muualta.

Tarmo on tehnyt myös ehdotuksen muutamasta yksityiskohdasta, jotka jäävät käytännön tasolla minun toteutettavikseni, ja jotka Tarmo sitten tarkistaa seuraavalla lukukierroksella.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Ei sittenkään asfodeloksia

Jo ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan nyt tekeillä olevaa käsikirjoitusta, olin päättänyt, että kirjan nimi olisi Tilinteon aika. Olin myös hahmotellut kansikuvan, jossa on asfodeloksia. Ne ovat karun maan kasveja, joita sanottiin myös köyhän kukiksi, koska varattomat ihmiset käyttivät ruoakseen niiden juuria. Antiikin kreikkalaiset ajattelivat vainajien viettävän varjoelämäänsä asfodelosniityillä.

Asfodelos-symboliikan ajattelin kytkeä mukaan siihen, että Dotar pohtii elämänsä kulkua ja merkitystään. Siihen olisi kuitenkin tarvittu kukkiva asfodelosniitty, jonka poikki Dotar kulkee, noiden kukkien muisteleminen muuten vain tuntui keinotekoiselta ratkaisulta. Ja huomasin, että tapahtumat ajoittuvat syystalveen, asfodelokset taas kukkivat kevätkesällä. Asfodelosniitty jäi myös tarpeettomaksi, sillä Dotar vertaa elämäänsä taatelipalmuun, joka ei tuota hedelmää, vaan lähettää ainoastaan siitepölyä tuuleen. Yksi vertaus riittää yhteen tarkoitukseen.

Koska asfodelokset jäivät käsikirjoituksesta pois, kansikuva meni uusiksi. Taatelipalmua en siihen kuitenkaan alkanut sovittaa, vaan otin kokonaan toisen lähtökohdan. Tilinteon ajassa Dotar palaa vielä kerran Metallin temppeliin, jossa korkeimmassa arvossa on kulta. Onko se sitten elämässäkin arvokkainta, sitä sopii pohtia.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Lisäänkö taistelukohtauksia?

Fantasiakirjallisuudessa aika tavallista on "miekka ja magia"-sisältö. Magiaa Vuorileijonan varjo -sarjassa ei ole, ja eräät reaalitodellisuudesta poikkeavat ihmislajit (arat ja osittain myös puhtaat) ovat vain lievästi erilaisia kuin me. Mutta koska sarja sijoittuu Homeroksen eepoksille rinnakkaiseen maailmaan, siinä on tietenkin taisteluja. Väkivaltaviihdettä odottavat joutuvat kuitenkin pettymään. Taistelukuvaukset ovat lyhyitä, ja niissä painottuvat yhteenottoon johtaneet syyt. Myös väkivallan ikävät seuraukset pyrin osoittamaan.

Homeros tarjoaisi kyllä aineistoa taistelujen raakaan ja yksityiskohtaiseenkin kuvaukseen runsain mitoin. Tässä esimerkki Otto Mannisen suomennoksena:

Kaatoi Idomeneus Erymaan, tuon survasi suuhun
vasken surmaisen; terä niskast', aivojen alta
ulkoni taas sekä luut lumivalkeat murskasi tieltään;
hampaat vierivät maalle, ja kuin verikuoppana kuohui
kumpikin silmä, ja verta hän sieraimista ja suusta
purskui maassa, ja kuoleman yö hänet varjosi musta.
(Ilias XVI:345-350)

Tällaista mietin nyt, kun minun on päätettävä, kirjoitanko käsikirjoitukseen lisäluvun, jossa taistellaan. Tulossa oleva taistelu on kyllä jo tiedossa, samoin sen seuraukset. Mutta ehkä on aiheellista viedä lukija myös sen keskelle, ei siksi, että siitä voisi nautiskella, vaan kokemaan sodan mielettömyys.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Lisäyksiä

Rakenteeseen tarvittavat korjaukset on nyt tehty. Tarmo luki käsikirjoituksen toiseen kertaan läpi ja hyväksyi ne. Seuraavaksi ovat vuorossa tekstiin tarvittavat lisäykset. Koska kirjoitan aluksi hyvin tiivistä ja keskustelupainotteista tekstiä, siitä jäävät pois kuvaukset. Niitä tapaan sitten lisätä kohtiin, jotka tuntuvat sitä vaativan. Minullahan on vahvat mielikuvat sekä paikoista että henkilöistä, mutta lukija voi tietää minun mielikuvistani vain sen, minkä kirjoitan luettavaksi.

Tarmo ehdotti, että käsikirjoituksen kolmanteen, Autiomaassa tapahtuvaan osioon voisi kirjoittaa luvun tai pari lisää. Se ei ole varsinaisesti rakennetta muuttava korjaus, vaan eräs tapahtumasarja ainoastaan kerrottaisiin pitemmälle. Innostuin ajatuksesta, ja luultavasti teen sen, kunhan ehdin tällä korjauskierroksella niin pitkälle.

Tällä hetkellä käsikirjoituksen alkupuoli vaikuttaa sellaiselta, että siihen ei enää tarvita täydennyksiä, mutta toki teen niitä vielä seuraavalla korjauskierroksellakin, jos huomaan jonkin kohdan sitä tarvitsevan.

Poistoja Tarmo ei ehdota juuri koskaan, enkä minäkään niitä yleensä tee. Se johtuu kirjoitustavastani, ensimmäisessä versiossa tekstini on niukkaa ja pääasioihin keskittyvää. Kaikki kirjoitettu on tarpeellista, ja siksi sitä ei joudu poistamaan, vaan ainoastaan muuttamaan. Jos poistot ovat tarpeellisia, ne johtuvat siitä, että jokin yksityiskohta ei enää sovi kokonaisuuteen jossain muualla tehdyn muutoksen takia.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Rakenteen korjausta

Olen nyt siis tehnyt käsikirjoitukseeni ne korjaukset, jotka ensimmäisen lukemisen jälkeen tuntuivat tarpeellisilta. Sen jälkeen Tarmo luki sen ensimmäistä kertaa ja totesi, että rakenteellista korjattavaa on vielä siinä osiossa, jossa tapahtumat sijoittuvat Vuorimaahan.

Pyrimme löytämään rakenteelliset virheet ja korjaamaan ne, ennen kuin siirrymme yksityiskohtiin. Ensinnäkin ne ovat kirjoittajan kannalta kaikkein työläimpiä korjattavia, ja toiseksi yksityiskohtia ei välttämättä osaa asetella oikein, ennen kuin kokonaisuus alkaa selkiytyä.

Rakenteeseen tarvittava muutos on sellainen, että ainakin kolme lukua pitää purkaa osiin ja jäsentää uudella tavalla. Tapahtumajärjestystäkin pitää hiukan muuttaa, ja eräs sivujuoni on nostettava enemmän esille.

Onneksi Tarmo on sellainen yhteistyökumppani, joka ei pelkästään osoita virheitä, vaan myös ehdottaa sitä, miten ne korjataan. Hänellä oli taas kerran hyviä ehdotuksia siitä, mitä käsikirjoitukseen lisätään.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Ja sitten korjaukset ja täydennykset

Käsikirjoituksen ensimmäinen versio valmistui pari päivää sitten. Liuskoja siinä oli 139, merkkejä välilyönteineen 322727.

Kysyin Tarmolta, haluaako hän tehdä oman ensimmäisen korjauslukemisensa jo tässä vaiheessa. Hänen mielestään oli parempi, että minä käyn käsikirjoituksen vielä kerran läpi ja teen siihen ne korjaukset, joita itse pidän tarpeellisina.

Käsikirjoitus ei enää tässä vaiheessa jakautunut neljään suunnilleen yhtä pitkään osioon, sillä viimeiseen niistä tuli vain neljä lukua, ja liuskamääriäkin oli vähemmän kuin muissa.

Ensimmäisen osion läpikäyminen sujui nopeasti. Sen kuusi lukua olivat niin valmiin tuntuisia, että niihin tarvittiin vain vähäisiä muutoksia ja korjauksia. Toisessa osiossa muutoksien tarve oli suurempi, ja sitten eteen tuli rakenteellinen virhe, jonka olin oikeastaan tiennyt jo ensimmäistä versiota kirjoittaessani, mutta olin sivuuttanut sen silloin. Kahdessa peräkkäisessä luvussa oli romanttisen sivujuonen avainkohtaus, ja nuo kohtaukset muistuttivat kovasti toisiaan. En halunnut poistaa kumpaakaan, eikä niitä helposti voinut sijoitella toisin.

Kerroin pulmasta Tarmolle, ja hän sanoi: "Lisää siihen väliin ylimääräinen luku, jossa on jotain aivan muuta."

"Niin, mutta mitä?" kysyin.

Ja Tarmo teki ehdotuksen, joka ensin yllätti minut täysin, mutta jonka sitten totesin oikein hyväksi, tai sanonko suoraan: tosi upeaksi. Sen takia jouduin kirjoittamaan yhden kokonaan ylimääräisen luvun ja muokkaamaan kolmea lukua uudestaan, mutta nyt toinenkin osio alkaa olla tämän ensimmäisen korjauskierroksen jäljiltä kunnossa. Siinä on nyt yhdeksän lukua ja se on huomattavasti pitempi kuin ensimmäisessä versiossa.

Kohta siirryn lukemaan kolmatta osiota, ja myös sitä joudun luultavasti työstämään melko paljon.